Ollessani joitakin vuosia sitten kansainvälisessä koulutuksessa, oli mielenkiintoista huomata, miten eritavoin eläinlääkärit tekivät hoitopäätöksiä antibioottien käytöstä riippuen siitä, mistä päin maailmaa he olivat tulleet. Hieman kärjistäen jako meni ihotulehdusaiheisten potilastapausten käsittelyssä seuraavasti: Etelä-Euroopassa käytettiin helposti useita eri antibiootteja peräjälkeen, jos toivottua vastetta ei saatu ensimmäisellä valinnalla. USA:ssa otettiin tarvittaessa käyttöön myös ihmisille varattuja lääkkeitä, koska ne vaikuttivat toimivan paremmin. Kiinasta tullut eläinlääkäri määräsi heti potilaalleen usean antibiootin yhdistelmän, koska yksi ei hänen arvionsa mukaan riittäisi. Ja sitten tulivat pohjoismaat omana ryhmänään. Ruotsalaisen tapausselostus toistuvasta ihotulehduspotilaasta meni lyhennetysti näin: Koiraa pestiin antiseptisella shampoolla ja otettiin alla oleva syy (allergia) hallintaan. Koira voi hyvin, eikä antibiootteja ei tarvittu.
Pohjoismaalaiset nyökyttelivät hyväksyvästi ruotsalaisen esitykselle ja muut katsoivat epäuskoisina, koska eivät uskoneet noin "lievän" hoidon voivan tehota. Hyvä me!
On ollut ilo huomata, että ainakin omassa praktiikassani asiakkaat ovat vuosien saatossa tulleet selvästi tietoisemmiksi antibioottien riskeistä ja haitoista. Enää vastaanotolle ei tulla vain pyytämään antibioottikuuria vaan ymmärretään, että on kokonaisvaltaisempia tapoja hoitaa. Antibiooteilla on oma paikkansa ja niiden käyttö on joskus tarpeen, mutta esimerkiksi iho- ja korvasairauksissa bakteerien rooli on aina toissijainen. Bakteerit ja hiivat eivät ole ongelman syy vaan seuraus. Vaikka antibioottien käyttö saattaa hetkeksi näennäisesti parantaa tilannetta, oireet ja tulehdukset uusivat, kunnes taustasyy tunnistetaan ja hoidetaan.
Mitä useampia antibioottikuureja annetaan, sitä todennäköisempää on, että ennen pitkää eläimestä löydetään antibiooteille vastustuskykyinen bakteerikanta. Antibioottiresistenssi ei sinänsä ole mikään uusi ilmiö. Resistenttejä bakteereita löytyy kaikkialta luonnosta ja on löytynyt jo kauan ennen antibioottien valjastamista lääketieteen käyttöön. Sen lisäksi, että antibiootit vaikuttavat elimistössä taudinaiheuttajiin, ne muuttavat myös elimistön mikrobitasapainoa suosien vastustuskykyisiä bakteerikantoja. Kun herkät bakteerit kuolevat pois, vapautuu lisää elintilaa vastustuskykyisille kannoille. Lisäksi mikrobit ovat myös hyvin jalomielisiä ja lahjoittavat resistenssiominaisuuttaan mielellään eteenpäin muille mikrobeille.
Huoli antibioottiresistenssin kasvusta haastaa ja pakottaa eläinlääkärit miettimään laajemmin hoitokokonaisuuksia ja vähentämään antibioottien käyttöä siellä, missä vähentämisen varaa on. Esimerkiksi korva- ja ihosairauksien hoito on kokenut viime vuosikymmenen aikana tervetulleen muutoksen kohti ennaltaehkäisyä ja alla olevien syiden hoitoa. Potilaat voivat paremmin ja samalla mikrobilääkkeiden käyttö ja tarve on vähentynyt selvästi.
